Valtio ja saamelaiset
Johdanto
Viime vuosien aikana olemme saaneet kuulla Saamelaiskäräjien poliittisen johdon esittäminä syytöksiä siitä miten huonosti valtio kohtelee saamelaisväestöä. Saamelaisten kohtelusta on lähetty jopa YK:n ihmisoikeuksia valvoville elimille kanteluita, jotka ovat johtaneet huomautuksiin Suomen valtiota kohtaan. Mutta onko tällaisiin syytöksiin asiallisia perusteita? Jos on niin mitkä ne ovat? Keskustelu saamelaisten aseman parantamisesta ei ole asiallista, ellei siinä tunnusteta valtion - sen lakien, säännösten, ohjelmien ja avustusten - merkitystä yhteisen hyvän edistäjänä sekä kansalaistoiminnan tärkeyttä oikeudenmukaisen hallinnon ja ihmisoikeuksien takaajana.
Saamelaiset samalla lailla kuin muutkin ovat riippuvaisia valtiosta. Valtiota tarvitaan hoitamaan kansallis- ja luonnonpuistoja ja suojelemaan korvaamattomia luonnonvaroja, pitämään yllä tuomioistuinlaitosta ja tutkimuslaitosverkostoa, huolehtimaan teistä ja niiden kunnosta ja tietoliikenneyhteyksistä, kustantamaan perus- ja korkeakouluopetuksen, vastaamaan turvallisuudesta. Kun puhutaan paljon saamelaisten syrjimisestä, jätetään kertomatta se, että Suomen valtio ja kunnat ovat investoineet paljon saamelaisten kotiseutualueen talouden kehittämiseen, infrastruktuuriin, koulutus- ja terveyspalveluihin. Keskivertosaamelainen ei ole nauttinut koskaan aiemmin yhtä korkeasta elintasosta kuin nykyään.
Käyn tässä kirjoituksessa lyhyesti läpi miten valtio tukee saamelaisia ja turvaa heidän asemansa alkuperäisväestönä.
Taloudellinen tuki
Valtio on alueellisesti tasapuolisen talouspolitiikan avulla luonut tukemiensa yritysten kautta uusia työpaikkoja, tasannut tuloeroja, edistänyt taloudellista rakennemuutosta, edistänyt vapaata ja reilua kauppaa sekä jouduttanut uuden tekniikan kehitystä. Sellainen on koitunut myös saamelaisten hyödyksi. Valtion sosiaaliavustukset (lapsilisät, eläkkeet ja työttömyystuki) merkitsevät, että ennen monet köyhissä oloissa eläneistä saamelaisista ovat nousseet köyhyysrajan yläpuolelle.
Saamelaisalueen elinkeinoille valtion tuki on merkittävä. Valtio on tukennut saamelaisten ja muiden poromiesten, metsästäjien ja kalastajien maansaantia ja asunto-olojen parantamista ja elinkeinojen rakenteen parantamista omalla lainsäädännöllään, johon on liittynyt merkittävä taloudellinen tuki ja pitkäaikaiset halpakorkoiset lainat.
Valtio tukee myös kolttien perinteistä kylähallintoon kuuluvaa järjestelmää maksamalla luottamusmiehelle palkkaa. Valtion tukee YLEn kautta saamelaisradio ja TV-toimintaa. Inariin on rakennettu saamelaisradiolle ajanmukaiset lähetystilat. Saamelaisradio työllistää toimittajia ja tekniikkaa. Valtion tuki saamelaismuseotoiminnalle on merkittävää luokkaa. Valtio on rakentanut Inariin upeat näyttelytilat.
Valtio kattaa sairasvakuutuksilla ja muilla sosiaaliavustuksilla useimpien saamelaisten terveyden ja vanhusten hoitokulut. Valtion tukee myös yhdessä kuntien kanssa kunnallista lasten päivähoitoa.
Kulttuuri ja itsehallinto
Valtio tukee saamelaista kulttuuri-itsehallintoa - Saamelaiskäräjiä - merkittävällä taloudellisella tuella. Sen lisäksi Saamelaiskäräjien kulttuurilautakunta jakaa vuosittain valtion talousarviossa (pääluokka 29, opetusministeriö) saamenkielisen kulttuurin ja saamelaisjärjestöjen toiminnan tukemiseen osoitetun määrärahan.
Valtion vuoden 2013 talousarvioesityksessä on esitetty 182 000 euroa saamenkielisen kulttuurin edistämiseen ja saamelaisjärjestöjen toimintaan. Määrärahasta jaetaan vuosittain hakemuksesta avustuksia saamelaistaiteen ja -kulttuurin eri aloille sekä saamelaisjärjestöille.
Valtion tukemana saamelaiset ovat saaneet Inariin oman kulttuurikeskuksen, jonka tarkoituksena on luoda saamelaisille paremmat edellytykset omaehtoisesti ylläpitää ja kehittää kulttuuriaan, kieltään ja yhteiskuntaelämäänsä, hoitaa ja kehittää kielellistä ja kulttuurista itsehallintoaan sekä tukea saamelaisten yleisten elinolojen kehitystä. Lisäksi saamelaiskäräjien tehtäviin kuuluu mm. parantaa mahdollisuuksia levittää ja saada tietoa saamelaisista alkuperäiskansana. Saamelaiskulttuurikeskukseen tehdyt tilat on tarkoitettu juuri saamelaiskulttuuriin ylläpitämiseksi tarpeelliselle toiminnalle, Saamelaiskäräjien hallinnolliselle toiminnalle sekä saamelaiselle opetus- ja tutkimustoiminnalle.
Koulutus ja tutkimus
Valtion tuki saamelaisten aikuiskoulutukseen on sekin merkittävää luokkaa. Inarissa on valtion rahoittamana rakennettu hieno ja ajanmukainen koulutuskeskus. Saamelaisalueen koulutuskeskus (SAKK) - Säámi oahpahusguovddäš (SOG) on valtion ylläpitämä oppilaitos. Oppilaitoksen kotipaikka on Inarissa, mutta oppilaitoksella on myös toimipaikat Ivalossa, Kaamasen Toivoniemessä ja Enontekiön Hetassa. Oppilaitos on perustettu oman lain pohjalta (L545/93 ja A649/93). Oppilaitoksen tehtävänä on vastata saamelaisalueen koulutustarpeita, sekä edistää saamen kieltä ja kulttuuria. Viralliset opetuskielet ovat saame ja suomi, mutta myös muut kielet ovat mahdollisia.
Vuonna 1978 perustettiin Saamelaisalueen ammatillinen koulutuskeskus. Vuonna 1993 Saamelaisalueen ammatillinen koulutuskeskus, Ivalon koti- ja laitostalouden oppilaitos ja Inarin opisto yhdistettiin ja perustettiin Saamelaisalueen koulutuskeskus. Koulutuskeskus on Opetushallituksen alainen oppilaitos, jota johtaa koulun johtokunta. Johtokunnan jäsenistä puolet on Saamelaiskäräjien nimeämiä jäseniä, 2 alueen kuntien nimeämiä ja 3 Saamelaisalueen koulutuskeskuksesta.
Valtion tukee myös saamelaisten omaa tutkimusta tukemalla Oulun yliopiston ylläpitämää Giellagas-instituuttia. Lisäksi Lapin yliopiston hallitus on hiljattain päättänyt saamentutkimukseen suunnatun rahoituksen kohdentamisesta siten, että Lapin yliopistoon perustetaan saamentutkimuksen apulaisprofessuuri ja kaksi kahden vuoden mittaista tutkijan tehtävää väitelleille tohtoreille sekä yksi tutkijan koulutuspaikka neljäksi vuodeksi ja yksi tutkijan koulutuspaikka yhdeksi vuodeksi. Lisäksi perustetaan yksi osa-aikainen professuuri 3-4 vuodeksi.
Johtopäätökset
Edellä oleva kooste osoittaa, että valtiolla on merkitystä, jota ei kannata väheksyä: hyvinvointia ja turvallisuutta jaetaan valtion toimesta myös saamelaisille mahdollisimman tasapuolisesti. Varsin suuri osa saamelaisista saa tänä päivänä toimeen tulonsa yhteiskunnalta, joko erilaisten palkkojen, tukien, sosiaaliavustusten tai erilaisten eläkkeiden muodossa. Julkisen sektorin osuus saamelaisten tukemisessa on poikkeuksellisen korkea.
Valtionhallinnon laatu sen kyky huolehtia peruspalveluista, sen laillisuus, sen reagointi saamelaisten toiveisiin ja valituksiin, lakien kunnioittaminen sekä avoimuus kasvulle ja muutoksille vaikuttaa ratkaisevasti siihen missä määrin saamelaiset ja muut alueen asukkaat pystyvät parantamaan elämäänsä. Valtion tuki antaa saamelaisille hyvät mahdollisuudet toteuttaa omia tavoitteitaan.
Valtion monipuolinen tuki olemassa olevien verkostojen ylläpitämiselle edistää viime kädessä saamelaisten elämää ja turvaa alueen vakautta. Vaikka arvostelun sijaa on ollut, suomalaisyhteiskunta on Lapissa onnistunut rakentamaan toimivan rinnakkaiselon saamelaisten ja lappalaisten keskinäisen yhteistyön ja toiminnan pohjalle. Myös ihmisten turvallisuus on toteutunut viime kädessä ihmisten välisen yhteistoiminnan pohjalta. Valtio ei siis ole asettanut uhkia saamelaisille. Saamelaisten vaateet maiden hallinnasta ovat kuitenkin alkaneet rapauttaa tätä valtion luomaa turvallisuutta ylläpitävää järjestelmää.
Saamelaisten ja valtion suhdetta voi verrata intiaanien asemaan USA:ssa. Vertailu on kiinnostavaa, koska USA:ta voi pitää alkuperäiskansaliikkeen kotimaana, josta myös Saamelaiskäräjät on hakenut aatteellisen esikuvansa. Intiaani- ja muut USA:n alkuperäiskansat muodostavat autonomisia kansakuntia ja heimoja (nations and tribes), jolle hallitus on aikanaan osoittanut reservaatit. Näiltä heimokansakunnilta puuttuu täyden itsenäisyyden tunnusmerkkeihin kuuluva oikeus omaan ulkopolitiikkaan ja sotalaitokseen, mutta muuten ne ovat muodollisesti suvereeneja eli täysivaltaisia. Niillä on muun muassa oma sisäinen lainsäädäntövalta, oikeudenkäyttövalta ja omat poliisit - poliisiasioissa tosin tukeudutaan sopimuspohjaisesti usein osa- tai liittovaltion viranomaisiin.
USA:n hallituksen ja alkuperäiskansojen väliset suhteet on määritelty rauhansopimuksin, joissa heimot ovat luovuttaneet suurimman osan maastaan ja niiden rikkauksista, mutta pidättivät itselleen niihin liittyviä tiettyjä oikeuksia. USA:n hallitus on sitoutunut suojelemaan kansakuntia ja toimittamaan näille muun muassa lääkintähuoltoa ja koulutusta. Viimeksi mainittu tiesi vielä 1900-luvun alussa lasten vieraannuttamista omasta kulttuuristaan sisäoppilaitosjärjestelmän avulla. Kansakuntien asioita hoitaa nykyään intiaaniasioidentoimisto, Bureau of Indian Affairs (BIA), joka kuvaavasti oli alun perin osa sotaministeriötä. Vuodesta 1849 virasto toimii sisäasiainministeriön alaisena.
Jätän lukijan pohdittavaksi onko saamelaisten tavoittelema pesäero Suomen valtiosta houkutteleva vaihtoehto, jos sillä tavoitellaan USA:n mallin mukaista reservaattijärjestelmää.