Ylä-Lapin maaoikeuskiista nousi taas kerran esille valtiosihteeri Paula Lehtomäen vieraillessa alueella 7.-8.12.2016. Saamelaiskäräjät piti tapaamisessa esillä oman, hyvin tunnetun kantansa, pyrkien edelleenkin todistelemaan, että saamelaisrekisterissä olevat ihmiset olisivat lapinkylien alkuperäisiä asukkaita. Tämä näkemys edustaa kuitenkin yhden osapuolen kantaa, eikä se saa tukea sen enempää tosiasioista kuin toiselta osapuolelta, lappalaisilta. Kts. Inarinmaan Lapinkyläyhdistyksen muistio Lehtomäelle.

Näyttää siltä, että saamelaiskäräjien poliittiselle johdolle on vaikea tunnustaa epämiellyttäviä tosiasioita erityisesti lapinkylien omistusta koskevassa maaoikeusasiassa. Mutta nyt on tultu siihen, että tosiasioita ei voida enää väistää. On löydyttävä vastuuntunnetta, jonka avulla ristiriidat voidaan voittaa ja ratkaista historiallisten tosiasioiden pohjalta toimien. Ne saamelaismäärittelyyn liittyvät suuret keinotekoiset vastakohtaisuudet, jotka tänä päivänä nostattavat rajamuureja saamelaisten ja lappalaisten välille, tulee madaltaa.

Todelliseen oikeushistoriaan pohjautuva perspektiivi avaa meille saamelaisille lohdullisia näköaloja; keinotekoiset raja-aidat voidaan kaataa, tämän päivän vastakohdat voivat olla jo huomenna tasoittuneita. Kaikki saamelaiset ja lappalaiset voivat löytää taas toisensa, toimien yhdessä oman kulttuurin turvaamisen puolesta - tulevaisuudessa ehkä uudistetussa itsehallintojärjestelmässä, jossa itsehallinnon perustason yksikköinä toimivat lapin- ja saamelaiskylät. On liiankin ilmeistä, että saamelaista tahdonmuodostusta ei voida enää rakentaa yhden osapuolen tahdon varaan, vaan siinä on otettava huomioon kakkien saamelaisyhteisöjen vapaasti ja itsenäisesti muodostetut ja perustellut näkökannat.

Ymmärrän, että sovittelemisen, keskitien etsimisen politiikka on monesti vaikeaa ja epäkiitollista, mutta se on kuitenkin demokratian käytännöllisen toteuttamisen välttämätön kulmakivi. Saamelaiskäräjien politiikka ei saa enää rakentua yksinomaan siihen miten ja millä perusteilla me pohjoissaamelaiset asioita arvostelemme ja mitä me vaadimme. Uskottavuus on ainoastaan mahdollista sillä edellytyksellä, että toinen osapuoli, lappalaiset, oppii luottamaan meidän rehelliseen tarkoitukseemme ja meidän tekoihimme. Mielestäni saamen kansan menestyksen ydin piilee siinä, että pohjoissaamelaiset ja heidän poliittiset liittolaisensa kolttasaamelaiset ottavat erityisesti asiakseen samalla alueella iät ajat asuneen kantaväestön luottamuksen vahvistamisen ja sen säilyttämisen kaikissa olosuhteissa.

Viime vuosien aikana luottamuksen ilmapiiri on Pohjois-Lapissa ihmisten välisissä suhteissa heikentynyt ja siksi nyt vaaditaan pitkäjänteistä ja vaivalloista työtä ennen kuin ristiriitojen aallokko saadaan rauhoittumaan.

Saamelaiset kuten muutkin kansat ja kansalliset ryhmät ovat muuttuneet maailman muuttumisen myötä. Myös maailma saamelaisten ympärillä ja olosuhteet ovat muuttuneet. Ajan mukana vaatimukset saamelaisten olosuhteiden ja menestyksen turvaamiseksi tehtävän työn osalta ovat muuttuneet. Saamelaisten itsehallinnossa on ollut puutteita, virhearvioita ja pahojakin ylilyöntejä. Mutta kun me tutkimme niitä, voimme todeta, että tällainen on yleismaailmallista, samanlaisia ilmiöitä esiintyy joka ainoassa demokraattisessa järjestelmässä. Demokratia ei ole paras poliittinen järjestelmä siksi, että se olisi automaattisesti täydellinen, vaan siksi, että se antaa parhaat mahdollisuudet korjausliikkeisiin. Kuten kansanedustaja Eeva-Maria Maijalan hiljattain ilmestynyt kirja "Kemin Lappi elää" osoittaa ovat saamelaismäärittelyyn liittyvät poliittiset raja-aidat synnytettyjä ja muut ongelmat osittain tietämättömyydestä johtuvia. On korkea aika ottaa virheistä vaari ja tehdä tarvittavat johtopäätökset. (kts. katsaus Maijalan kirjaan)