Seuraavassa kerron oman henkilökohtaiseen kokemukseen perustuen fiktiivisesti mitä tapahtuu sen jälkeen kun saamelaiskäräjävaalien jälkeinen uusi käräjät on valinnut itselleen uuden puheenjohtajan ja hallituksen. Kokouksen aihe siis sivuaa käräjien järjestäytymistä ja keskustelua käräjien tulevista poliittisista linjauksista.

Käräjien kokoustila kulttuurikeskus Sajoksessa on ääriään myöten täynnä väkeä. Sisimmässä rivissä istuvat käräjien uudet jäsenet. Puheenjohtaja avaa kokouksen ja toivottaa uudet jäsenet ja paikalle tulleen yleisön tervetulleiksi:
- Hyvät käräjien uudet jäsenet. Me olemme kokoontuneet tänne meidän kulttuurikeskus Sajokseen.

Hän varmistaa vielä katseellaan, että näin on tapahtunut. Hän onnittelee vielä kerran kaikkia paikalla olijoita siitä, että saamelaiset äänestäjät ovat tänne kokoontuneisiin käräjien jäseniin luottaneet ja valinneet heidät tekemään tärkeitä poliittisia ratkaisuja saamelaisten hyväksi.

- Kun piakkoin ryhdymme keskustelemaan saamelaiskulttuurista ja sen tulevaisuudesta, tahtoisin korostaa sitä seikkaa, että saamelaiskulttuuri on vanhaa, oikeaa ja aitoa kulttuuria, joka kaikella hyvällä sanottuna eroaa niin sanotusta lappalaiskulttuurista, jokahan ei ole muuta kuin suomalaista kulttuuria. Uskoisin, että meillä kaikilla tänne tähän saamelaisten kulttuurikeskukseen kokoontuneilla on muodostunut jonkinlainen käsitys tästä asiasta. Joten keskustelun eväät tämän hyvän asian puolesta ovat olemassa. Käyttäkää tilaisuutta hyväksenne. En tahdo kuitenkaan puuttua henkilökohtaisiin käsityksiinne tästä asiasta, vaan luovutan puheenvuoron ensimmäiselle keskustelijalle.

Ensimmäinen keskustelija nousee ylös ja kumartaa puheenjohtajalle ja yleisölle.
- Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat käräjien jäsenet! Kuten puheenjohtaja tässä edellä totesi, on olemassa oikeaa saamelaiskulttuuria, ja olemassa suomalaiskulttuuria, joka eroaa huomattavasti meidän kulttuurista. Me saamelaiset elämme nyt oikeaa saamelaiskulttuuria kauas tulevaisuuteen. Se on päivänselvä juttu, eikä siitä päästä minnekään. Ennen vanhaan asia ei lainkaan ollut näin päivän selvä juttu. Päin vastoin meitä suomalaistettiin oikein kovalla kouralla. Nyt me voimme näyttää saamelaiskulttuurin voiman meitä kiusanneille suomalaisille. He saavat nyt maistaa sitä mitä ovat kylväneet. Mutta kuten sanottu en tahdo estää keskustelua näillä huomautuksilla.

Toinen keskustelija jatkaa:
- Vallankumous noudattaa aina samaa kaava, ensin ilmenee tyytymättömyyttä vallitseviin oloihin ja sitten astuvat esiin johtajat, jotka ottavat ohjat käsiinsä. Me käymme taisteluun isojen ongelmien ratkaisemiseksi. Kaikki huomio on kiinnitettävä maanomistusta koskevan kiistan ratkaisemiseen meidän haluamalla tavalla. Vähänkin perusteellisempi asioiden valmistelu varmistaa sen, että kiistanalaiseen tilanteeseen ei enää tarvitse palata. Meidän saamelaisten tila on sivistyshistoriallisesti kiintoisa. Nyt pidetyt saamelaiskäräjien vaalit ovat muuttaneet asioiden perinteellisen järjestyksen. Saamenlippu liehuu sellaisillakin katoilla, missä ennen on liehunut Suomen lippu. Totean vielä, että täällä ei ole enää mahdollista esittää saamelaisvastaisia mielipiteitä. Saamen kansan yhtenäisyys estää sen. Saamelaisten ja suomalaisten välinen julma arvostuksen vaaka on heilahtanut nyt meidän saamelaisten puolelle. Tämä johtuu siitä, että saamelaiset nuoret äänestäjät ovat antaneet tukensa nuorille saamelaisille. Ainoa ongelma on, miten tämä edistys voidaan hallita, niin ettei siitä tule itsetarkoitus. Sellainen pahimmassa tapauksessa saattaa kääntyä meidän jaloa asiaa vastaan.

Kolmas puhuja jatkaa:
- Arvoisa puheenjohtaja! Lähinnä meidän saamelaisten huolena ovat hallinnolliset kysymykset. Periaatteessa on jo selvää, että nyt luomme järjestelmän, joka muistuttaa siinä suhteessa meitä edellisen käräjien aikana käytetystä, että vallanjako suoriteaan samalla lailla kuin ennenkin. Sen lisäksi uskottavuuden varmistamiseksi perustamme toimivan paikallishallinnon. Emme muuta käytännöllisesti tunnettua yhteiskuntarakennetta, vaan siirrämme painopistettä. Muutoksen havaitsevat vain oppositioon jäävät, jotka eivät ole merkityksellisiä itse järjestelmän kannalta. Sitä paitsi saamelaiskäräjien tehtävänä on välittää uutta ja oikeaa tietoa meidän uudesta kulttuuri- itsehallinnosta Suomen eduskunnalle. Eräät suomalaiset ovat nähneet tässä maailmanlopun merkkejä. Sekin on jossain määrin mahdollista. Joka tapauksessa meitä saamelaisia sortava maailma loppuu ja uusi täyttää näin syntyneen tyhjiön.

Taputuksia!

Neljäs keskustelija nousee, kumartaa, ottaa silmälasit käteensä ja luo katseensa yleisöön.
- Pyydän yhtyä edellisen puhujan erinomaisiin kannanottoihin. Onhan totta ettei meidän pidä sekoittaa saamelaiskulttuuria ja täkäläistä suomalaista maaseutukulttuuria toisiinsa, vaan nähdä ne elimellisinä ilmiöinä ja ottaa niistä paras, jonka me olemme äidin maidon kautta saaneet itsellemme. Meidän tulee tämä kulttuuriperinne siirtää tuleville saamelaissukupolville. Olen siis edellisen puhujan kanssa samaa mieltä ja korostan vielä, että kulttuurista itsestään me tietysti kaikki täällä olevat olemme samaa mieltä.

Tämän jälkeen pitää puheenvuoroon viides keskustelija.
- Kumpi on parempi, saamelais vaiko suomalaiskulttuuri? Minä luulen, että molemmat ovat yhtä tarpeellisia.

Kuudes keskustelija nousee ja huojuttelee ruumistaan.
- Minä sanon, ettei ketään pidä halveksia, kuten täällä on tehty, sillä äänestäjät ja suuri yleisö määräävät millaisessa kulttuurissa me saamelaiset elämme. Historia tämän todistaa. Minä pyytäisin vain kysyä arvoisilta käräjien jäseniltä, että mihin meidän hieno saamelaiskulttuuri joutuisi, jos meitä saamelaisia ei olisi.

Jälleen nousee käsi. Tämä puhuja toteaa, että saamelaisten piirissä on viimeksi kuluneiden vuosien aikana tapahtunut suurta kypsymistä. Luja luottamus omaan voimaan on palautunut, jonka vaalitulos selkeästi osoittaa. Se onkin tehokkaan saamelaispolitiikan ehdoton edellytys. Mutta oman voiman tuntoon ei ole tällä kertaa liittynyt muiden ehdokkaiden aliarviointia, ei virheellistä käsitystä omasta itseriittoisuudesta, vaan tunne siitä mitä voimakkaaksi tulemme, sitä suurempi vastuu meille lankeaa saamenkansan tulevaisuudesta ja sitä välttämättömäksi meille lankeaa liittolaisten löytäminen.

- Heidän kanssaan voisimme ajaa meidän tavoitteiden mukaisia ratkaisuja. Meissä saamelaisissa on monia jotka haluaisivat olla yhteistoiminnassa pienpuolueitta kuten ruotsalainen kansanpuolue, vihreät ja vasemmistoliitto kanssa. Monet kuitenkin katsovat, että tämän mahdollisuuden varaan ei tule kokonaan jättäytyä.

Statuksettomien saamelaisten kanssa yhteistyöstä keskusteltaessa on kaksi linjaa. Toisen näkökannan mukaan statuksettomien saamelaisten on turha pyrkiä saamaan saamelaisstatus. Toisen mukaan heidän hyväksymisestä saamelaiseksi ei olisi mitään haittaakaan. Yhteistoimintaa voidaan heidän kanssaan jatkaa, oli ratkaisu kumpi tahansa.

- On usein vakuutettu meille saamelaisille, että meillä ja vasemmistolla on yhteinen päämäärä, kollektiiviset maaoikeudet, mutta erilaiset keinot niiden saavuttamiseksi. Jos tälle tielle lähdetään, sanoisin että uskonnon asioista puheen ollen vasemmistolaiset kiittävät itsensä koviksi vapaa-ajattelijoiksi, jotka eivät usko mihinkään, mitä itse eivät voi todeta tai tiedä todeksi osoittaa. Mutta kaikkinainen vapaa-ajattelu on kaukana silloin kun tulee kysymykseen heidän omien pyhien kirjojen realisoinnista käytäntöön. Meillä ei ole myöskään enää mitään syytä herättää keskustelua aiheesta kuka on saamelainen. Sen ratkaisi KHOn viimeisin päätös. Joten tämä kysymyksen pohdinta on syytä lopettaa.

Keskustelun jatkuessa palattaan takaisin lähtökohtaan ja todetaan, että aito saamelaiskulttuuri on olennaisesti toisenlaista kuin suomalainen maaseutukulttuuri ja uudella saamelaiskäräjien tehtävänä on näyttää maailmalle sen voimavarat.