Saamelaiskäräjät kokoontuu Inarissa syyskuun 14 päivänä ratkaisemaan mitä jatkotoimenpiteitä pidetään tarpeellisen, että saadaan sellainen saamelaiskäräjälaki jota "saamelaiset haluavat". Vaikeimmat ongelmat liittyvät kysymykseen "kuka on saamelainen" ja mitä ovat "saamelaisten maaoikeudet, joita saamelaiskäräjälailla pyritään turvaamaan. Kun olen tarkemmin perehtynyt Hallbergin toimikunnan esityksiin ja niistä annettuihin lausuntoihin, totean niistä lyhyesti seuraavaa:

Erityisen kyseenalaisena voidaan pitää saamelaiskäräjälakiin esitettyä muotoilua viranomaisten velvollisuudesta neuvotella saamelaisten oikeuksiin vaikuttavista toimenpiteistä. Selvittämättä jää tässä kohtaa mitä nämä saamelaisten oikeudet tarkoittavat käytännössä ja mitä ovat ne toimenpiteet, jotka voivat heikentää saamelaisten oikeuksien toteutumista käytännössä. Sitä ei tekstissä sanota kuten ei myöskään sitä miten laajoista oikeuksista on kyse. Myös ehdotettu muotoilu, joissa viranomaisten on huolehdittava ettei saamelaisten oikeuksille aiheudu huomattavaa haittaa on yhtä pulmallinen. Tällaiset säännökset ovat sinänsä turhia, koska saamelaisille on jo Suomen perustuslaissa turvattu oikeus ylläpitää kieltään ja kulttuuriaan.

Tämä Hallbergin toimikunnan ehdotuksen avaaminen osoittaa miten merkittävä kysymys tämä on muotoilu yksittäisen saamelaisen ja lappalaisen maanomistajan oikeuksien toteuttamisen kannalta. Siksi joutuu hämmästelemään sitä, että toimikunta on sivuuttanut Juhani Wirilanderin selvityksen keskeiset havainnot, joita ovat:
-kolttien oikeuksien perustana oleva keskeinen asutuslainsäädäntö
-lappalaisten historialliset Lapin oikeudet ovat henkilöön ja alkuperään sidottuja
-oikeudet ovat jatkuneet eri vuosisadoilta tähän päivään asti
-veroluettelot eivät ole riittäviä Lapin oikeuksien kuvaamiseen, mutta osoittavat kuitenkin vakuuttavasti henkilön kuulumisen alkuperäisväestöön
-omistuksen luonne: on olemassa omistuksenluontoisia oikeuksia (laajoja nautintaoikeuksia) valtion maihin ja vesiin
-omistus ei ole kollektiivista eikä saamelaisuus ole olennaista asia omistuksen määrittelyssä. Se kuuluu poliittisen käsitteistön piiriin, jonka perusteella ei ole osoitettavissa, että etnisillä saamelaisilla olisi muut pois sulkeva oikeus maihin ja vesiin.
-voidaanko muuttaa valtion harkintaa ja mahdollisuuksia toimia siirtämällä poliittisina pidettyjä kysymyksiä oikeudellisen harkinnan piiriin
-ei korosteta asiakirjaselvitysten tarpeellisuutta ja välttämättömyyttä, samoin jatkotutkimuksen tarpeellisuutta

Listaan vielä muita puutteita.
-perusteluosan puutteita: oikeuksien henkilökohtaisuuden lopullinen luonne, osoitetuista oikeuksista poikkeavat tilanteet, kansainvälisten sopimusten vaikutus omistuksenluonteisten oikeuksien vakauteen, oikeustapausten riittävyys ja kattavuus, kaikki vaikutukset analysoimatta, argumentaation suppeus on osin tarkoituksenhakuista
-eräät erityiskysymykset kuten säännelty lohi ja kaivosoikeudet selvittämättä
-mahdollisuus, että yksityistapauksessa voidaan menetellä toisin; näyttövelvollisuus on siirtymässä väittäjälle

Saamalaisoikeudet

Saamelaisoikeuksien oikeuksien käsitteeseen liittyy ongelmia.
-parhaiten oikeuksia voidaan kuvat Lapin oikeuksien käsitteellä
-kolme periaatteellista mahdollisuutta oikeuden luonteen ja sisällön perusteella:
a. lappalaisten täysi omistusoikeus, saamelaiset sisältyvät tähän käsitteeseen
b. omistuksenluonteiset Lapin oikeudet (joita on kirjattu, rekisteröity, peritty, hyödynnetty taloudellisesti, oikeudellisesti suojattu tuomioistuimissa ja joiden vuoksi valtion oikeutta on rajoitettu); muodollinen raja kenelle ne on rekisteröity
c. yleinen käyttöoikeus oikeuden luonteena (=nykytilanteen kuvaus)
d. valtio on yksipuolisesti tunnustanut saamelaisalueella luontaiselinkeino-oikeuksia ylimuistoisen nautinnan perusteella, mikä tilanne on muuttumassa, ylimuistoisen nautinnan käsite on toissijainen

Toimikunnan mietinnöllä otetaan myös kantaa kiinteistöön sidottuihin ja henkilökohtaisiin oikeuksiin silloin kun viitataan saamelaisten oikeuksiin. Mitä tämä tarkoittaa:
a. Tilakohtaisia oikeuksia on vahvistettu KO:n päätöksin: Wirilanderin käsitys on ettei ole ristiriitaa henkilökohtaisten oikeuksien kanssa
b. henkilökohtaisuus on käsitettävissä kalastuksen ja metsästyksen osalta; entä poronhoito-oikeus?
c. oikeudellisen suojan luonne jää epäselväksi
d. ei voida muuttaa nykyisiä oikeuksia, joita yksityisillä saamelaisilla ja lappalaisilla on
e. on kehitettävä erityinen rekisteri Lapin oikeuksien määrittämiseen
f. suuri pulma: miten henkilökohtainen oikeus siirtyy ja voidaanko tai pitääkö sille asettaa rajoja tai ehtoja?
g. minkä sisältöisinä Lapin oikeudet voidaan vahvistaa nykytilanteessa?

Ajan vaikutus: a. oikeusideologiasta kyse: oikeus on toteutettava, henkilöiden oikeuksista kyse
b. vallinnutta tilaa ei voida palauttaa saamelaisoikeuksien uudella muotoilulla
c. muodollinen omistaja rekistereissä on valtio (toisin, jos joku näyttää oikeusperustan)
d. valtion toimet tulevat sidotuiksi nyt todennettuihin havaintoihin
e. on kysymys nimenomaan neuvotteluprosessin rakentamisesta

Ei ole täysin yhtenäistä käytäntöä, mikä näkyy myös ILOn sopimuksen ratifiointia harkittaessa.

Valtion vastuusta maanomistuksen selvittämisessä

-Wirilanderin selvitys korostaa valtion vastuuta
-se asettaa tilanteen, jossa valtion poiketessa selvityksen keskeisistä havainnoista sillä on näyttövelvollisuus muusta; siinä määrin osuvia ja kattavia ovat selvityksen oikeustapaukset
-valtiolla on myös Suomen perustuslain mukainen velvollisuus edistää ja valvoa yleisesti perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista

neuvotteluprosessi

-Oulun yliopiston teettämät selvitykset asettaa valtiolle velvoitteita
-tässä vaiheessa korostuu neuvotteluprosessin rakentaminen ja tutkimustyön tukeminen myös statuksettomien saamelaisten kanssa
-Wirilanderin selvitys pitäisi raamittaa ja ohjata tässä vaiheessa valtion toimia. Herää kysymys miksi näin tärkeä asia on jätetty selvittämättä?

Muita huomioita

Saamelaiskäräjien historian tulkinnat ja menneisyyden muistamisen muodot kietoutuvatkin monin syin osaksi konfliktia ja niistä on tullut tärkeä osa saamelaiskäräjien pyrkimystä saada omistukseensa lappalaisille kuuluneet maat, vedet ja muut luonnonvarat, joita valtio nyt hallinnoi omistuksinaan. Ne omistajuusvaatimukset, joita pohjoissaamelaiset ja siinä sivussa heidän saamelaispoliittiset koalitiokumppaninsa koltat kohdistavat lappalaisille kuuluneen historiallisen lapinkylän alueeseen kohdistuvat ehkä ensisijaisesti konkreettisiin luonnonvaroihin - elintilaan, porolaitumiin, kalavesiin, kaivannaisiin, tonttimaahan, turismin tuottoihin jne. Näiden taloudellisten hyötyjen lisäksi pyrkimysten takana on kuitenkin toinen, syvempi tavoite. Lappalaisten historialliseen lapinkylään kohdistuvien omistajuusvaateiden kautta alueelle lappalaisia tuntuvasti myöhemmin saapuneet pohjoissaamelaiset ja koltat pyrkivät myös rakentamaan itselleen - omissa ja muiden silmissä - identiteetin ja historiallisen jatkumon alueen aitona ja ainoana alkuperäiskansana.

Tämä tapahtuu räikeästi lappalaisten vahingoksi, koska kohteena eivät ole ainoastaan heidän maansa ja vetensä, vaan myös heidän identiteettinsä. Suuren yleisön käsityksissä tämä identiteettikaappaus onkin jo pitkälti onnistunut. Valitettavasti käsitykset saamelaisryhmien historiasta ja asemasta on jäänyt varsin tai täysin hämäräksi myös useimmilla kansanedustajilla, ministereillä ja ministeriöiden virkamiehillä.

Saamelaiskäräjät on aktiivisesti pyrkinyt kieltämään vaihtoehtoiset tulkinnat esittäen lappalaiset vieraina tunkeutujina saamelaisten alueelle. Kysymys lappalaisten oikeudesta kuulua saamelaiseen alkuperäiskansaan tai saada tunnustettu asema alueensa alkuperäiskansana on poliittisesti tulenarka. Saamelaisten ja lappalaisten historiasta on tullut vihanpidon ja vastakkainasettelujen polttoaine, jossa on vaikeaa erottaa kiistaa edellyttänyt tilanne, jossa saamelaisryhmien suhteet olivat rauhanomaisemmat ja vakaat. Sivuhuomautuksena on tässä kuitenkin sanottava, että kuvaannollisella tasolla sotaisa tilanne käsittää vain saamelaisjohdon.

Ruohonjuuritasolla, arkisessa kanssakäymisessä eri ryhmiin kuuluvien ystävien, naapurusten ja tuttavien välit ovat vielä normaalit. Silti jo vuosikymmeniä jatkunut saamelaiskäräjien poliittisen johdon propagandistinen rummutus ja myrkynkylvö on jossain määrin vetänyt mukaansa myös heidän äänestäjäkuntaansa, ja aiheuttanut vastaavasti tuskaa niiden lappalaisten mielissä joista on maalailtu saamelaisten päävihollisia.

Olennaista on panna merkille miten tällainen mustavalkoinen historiakuva on mahdollistanut syvän jakolinjan Ylä-Lapissa asuvan väestön sisällä. Lappalaiset on haluttu tulkita saamelaisille vieraana aineksena, joka sisältä päin muodostaa uhkan saamelaisten kansalliselle olemassaololle. Samalla sovinnon teko lappalaisten kanssa muodostuu entistä vaikeammaksi. Viimeaikaiset tapahtumat osoittavat miten kollektiivisen muistamisen muodot ovat saamelaiseliitin keskuudessa hyvin teatraalisia ja niiden esiin nostamisessa saamelaisilla on vahva pyrkimys esittää oma tulkinta ainoana oikeana ja lappalaiset saamelaisten suurimpana uhkana.

Valtio on omien toimiensa ja toisaalta - erityisesti lappalaisten oikeuksia ja kiistan sovittelua koskevan - passiivisuutensa kautta itse yksi konfliktirakennelman osapuoli. Toisaalta vastuu konfliktirakennelman purkamisen alkuun ja loppuun saattamisesta on yksiselitteisesti Suomen valtiolla. Muut osapuolet eivät yksin tähän kykene, niiltä puuttuu tarvittavat resurssit, minkä lisäksi saamelaiskäräjiltä puuttuu myös halu. Lappalaiset ovat toistuvasti pyrkineet neuvotteluin saamelaiskäräjien kanssa, mutta jääneet ilman vastauksia.

Valtio ei saa enää viivytellä, sillä tämä vain syventää ongelmia. Saamelaiskäräjälain muuttaminen saamelaiskäräjien ja - mahdollisesti - Hallbergin toimikunnassa tekeillä olevan syrjivän ehdotuksen suuntaan on pysäytettävä, ja Suomen alkuperäiskansalainsäädäntö saatettava kannalle jossa kaikkien saamelais- ja lappalaisryhmien oikeudet toteutuvat tasa-arvoisesti, todellisen historian pohjalta.