Vetoomus

Kansanedustaja Heikki Autto/ILOn yleissopimusta koordinoiva ministerityöryhmä

Esitämme kunnioittavasti Suomen hallituksen ILOn alkuperäiskansayleissopimuksen ratifiointia koordinoivalle ministerityöryhmälle, että ennen kuin hallitus antaa asiasta Eduskunnalle mitään esitystä, ministerityöryhmä vaikuttaa siihen, että oikeusministeriö yhdessä muiden ministeriöiden, saamelaiskäräjien, saamelaisalueen kuntien, Lapin liiton ja saamelaisjärjestöjen kanssa järjestävät avoimen tilaisuuden, jossa ILO- sopimuksen ratifiointiin liittyvistä kysymyksistä voidaan keskustella avoimessa ja rehellisen välittömässä hengessä. Jos keskustelutilaisuutta ei ole mahdollista järjestää, ja myös siitä huolimatta, pyydämme ministerityöryhmää ottamaan huomioon seuraavaa:

Päinvastaisista vakuutteluista huolimatta on selvää, että ILO-sopimuksen ratifiointi ja siitä johtuva lainsäädännön uudistaminen vaikuttaa jokaisen saamelaisalueen ihmisen oikeudelliseen asemaan, vaikka institutionaalinen vaikutus olisikin epäsuoraa ja toissijaista. Niinpä, jos alkuperäiskansaoikeuksien realisoimista koskevat esitykset annetaan lakeina koskemaan vain ahtaan saamelaismääritelmän tarkoittamaa väestönosaa, se nostattaa varmuudella syviä ristiriitoja väestönosien välille. Toisaalta yksityisten, asumisen suhteen alkuperäisten kansalaisten vuosisataisiin oikeuksiin puuttuminen ei ole oikeudenmukaista eikä hyväksyttävää ja toisaalta yleisten kansalaisoikeuksien epääminenkään ei ole oikein.

Saamelaiskäräjien puheenjohtaja on julkisuudessa viime aikoina tuonut voimakkaasti esille, että ILOn yleissopimuksen ratifioimisessa Saamelaiskäräjät on ainoa osapuoli valtioon nähden ja että muilla alkuperäisväestön jäseninä esiintyvillä henkilöillä tai tahoilla ei ole mitään roolia eikä puhevaltaa ratifioimisen valmisteluun liittyvässä keskustelussa. Käräjien puheenjohtajan mukaan muita osapuolia Saamelaiskäräjien lisäksi ei yksinkertaisesti ole. Käsitys on väärä, sillä maahan ja sen käyttöön liittyvät oikeudet ovat yksityisten lappalaisten ja saamelaisten oikeuksia. Saamelaiskäräjien alkuperäiskansaoikeuksia koskeva mandaatti kattaa vain kielen ja aineettoman kulttuurin.

Saamelaiskäräjien puheenjohtajan tulkintaa näyttää käytännössä myös oikeusministeri Henriksson kannattavan ottamatta huomioon oikeusministeriön teettämiä selvityksiä ja tutkimuksia, kuten Juhani Wirilander (2001) ja Oulun yliopisto (2006).

Oikeusvaltiossa poikkeaminen yleisesti noudatettavista oikeusvaltioperiaatteista, kuten oikeusministeriön teettämien selvitysten huomioiminen lainsäädännössä, herättää hämmennystä, varsinkin kun ministeri Henriksson on ministerivalassaan luvannut puolustaa voimassa olevaa valtiosääntöä ja perustuslakia.

Selvitysten ja tutkimusten edellyttämässä maaoikeuskysymyksen ratkaisemisessa on oleellista saada kaikkien tutkimusten kattamien alkuperäisten väestöryhmien - lappalaisten ja muiden kiinteästi asuneiden saamelaisten - kannalta oikeudenmukainen ratkaisu. Tämä tarkoittaa sitä, että ILO:n alkuperäiskansasopimuksen ratifiointia koskevassa lakiesityksessä ja laissa niin kuin myös ratifiointiin perustuvassa lainsäädännössä ei evätä lappalaisten ja muiden kiinteästi asuneiden saamelaisten omistus- ja hallintaoikeuksia ennen Suomen valtion itsenäistymistä muodostettujen ja laillisesti vahvistettujen kiinteistöjen osalta, vaan että nuo saamelaisten veromaista muodostettujen kiinteistöjen omistus- ja hallintaoikeudet tunnustetaan ILO-sopimuksen tarkoittamalla tavalla asumisperusteisina alkuperäiskansaoikeuksina sen mukaisesti kuin kiinteistöt on aikoinaan laillisesti muodostettu ja käyttöoikeudet sen mukaisesti kuin ei yksinomaisessa käytössä ollutta yhteisaluetta on käytetty tai voitu käyttää elannon hankkimiseen.

Keskeisin ja päävastuullinen osapuoli ratifiointihankkeessa on Suomen valtio. On täysin virheellinen ajatus, että valtio olisi ILOn yleissopimuksen ratifioinnin valmistelussa poikkeuksellisesti siirtänyt mandaattiaan saamelaiskäräjille. Kun saamelaiskäräjät ei syntyhistoriastaan (kieltä ja aineetonta kulttuuria koskeva itsehallinto) johtuen ole alun perin edustanut kattavasti koko saamelaista alkuperäiskansaa, niin Saamelaiskäräjillä ei ole valtuutta neuvotella kaikenkattavasti saamelaisen alkuperäiskansan puolesta, sillä kieliperusteinen identifioituminen alkuperäiskansaan ei voi juridisesti ylittää asumiseen perustuvaa alkuperäisyyttä. Tätä periaatetta tukee implisiittisesti myös Suomen perustuslaki, jonka mukaan yhtäläiset kielen ja kulttuurin harjoittamisen oikeudet on turvattu myös romaneille, joilla ei ole alkuperäiskansan asemaa lainsäädännössä. Perustuslain mukaan saamelaisten kieltä ja aineetonta kulttuuria koskevat oikeudet perustuvat alkuperäiskansa-asemaan ja ovat siksi alkuperäiskansaoikeuksia Suomessa eikä päinvastoin niin, että saamenkieli olisi alkuperäisyyden tai alkuperäiskansaoikeuksien peruste, niin kuin saamelaiskäräjälaki antaa sen ymmärtää.

Ne saamelaiset, joista on historiallisesti käytetty nimitystä lappalaiset, ovat pyrkineet järjestämään yhteisen, alkuperäiseen asumiseen perustuvan edunvalvonnan, ja ilmoittautuneet kiinteästi asuneeksi alkuperäiskansaksi siinä kuin kiinteästi asuneet kielensä säilyttäneet saamelaisetkin. Mikäli Suomen valtio päättää ratifioida ILO:n alkuperäiskansasopimuksen, niin ratkaisun (alkuperäiskansaoikeuksien tunnustamisen) on perustuttava kiistattomaan tutkimusnäyttöön ja perustuslain tarkoittamaan saamelaisten alkuperäiseen asumiseen eikä alemman tasoisen saamelaiskäräjälain tarkoittamaan saamelaismääritelmään.

Saamelaiskäräjälain ja siihen liittyvän ahtaan saamelaismääritelmän valmistelu ei ole tapahtunut ILOn yleissopimuksessa noudatettavien periaatteiden ja menettelytapojen mukaan vaan kansallisesti Saamelaiskäräjien ja hallintoviranomaisten välisissä keskusteluissa tehtyjen sopimusten mukaan ja kuulemalla ns. asiantuntijoita. Kun saamelaisten alkuperäiskansaoikeudet on Suomessa (perustuslain mukaan) rajattu kielen ja aineettoman kulttuurin piiriin, niin asiantuntijoiden lausunnotkin ovat rajoittuneet kielen ja kulttuuriin alueeseen, ja alkuperäiseen ja perinteiseen asumiseen perustuvat ILO-sopimuksen tarkoittamat alkuperäiskansaoikeudet on jätetty täysin huomioimatta.

Alkuperäiskansaoikeuksien rajoittaminen kieleen ja aineettomaan kulttuuriin on johtanut saamelaisalueen alkuperäisten asukkaiden, kiinteästi asuneiden saamelaisten ja lappalaisten syrjintään maaoikeuksia ja maankäyttöä koskevassa lainsäädännössä ja maanmittaustoimituksissa. Niinpä ILO-sopimuksen kieliperusteinen ratifiointi johtaisi lainsäädännölliseen ristiriitaan. On selvää, että kiinteistölainsäädäntö tulee olemaan ristiriidassa ILO:n alkuperäiskansasopimuksen kanssa, ellei siinä ole otettu huomioon kiinteästi asuneiden saamelaisten ja lappalaisten alkuperäiskansaoikeuksia. Saamelaiskäräjälailla ei voida evätä kenenkään yksityisiä alkuperäiskansaoikeuksia eikä ottaa tai muuttaa kenellekään kuuluvia ILO:n yleissopimuksen tarkoittamia omistus- ja hallintaoikeuksia.

Kieliperusteisen saamelaismääritelmän perustuslakiin kirjaaminen ei voi olla oikea tapa ratkaista sitä, kenellä saamelaisalueen alkuperäisellä asukkaalla on ILO:n alkuperäiskansasopimuksen tarkoittamia muita kuin kieleen ja aineettomaan kulttuuriin liittyviä oikeuksia. Kun ILO-sopimuksen tarkoittama alkuperäisyys perustuu perinteiseen historialliseen asumiseen, niin muut kuin kieltä ja aineetonta kulttuuria koskevat alkuperäiskansaoikeudet tulee turvata muulla kuin kieliperusteisella saamelaiskäräjälailla, ja kun muut kuin kielelliset alkuperäiskansaoikeudet liittyvät perinteiseen asumiseen, niin siitä seuraa, että ne kuuluvat siksi kiinteistölainsäädännön alaan. Niinpä asumiseen liittyvät perinteiset oikeudet on turvattava kiinteästi asuneille saamelaisille ja lappalaisille kiinteistökohtaisina perinnöllisinä alkuperäiskansaoikeuksina kiinteistönmuodostuslaissa sen mukaan kuin oikeudet on aikoinaan veromaista muodostetuille kiinteistöille laillisesti vahvistettu.

Saamelaiskäräjien ajama ahdas kieliperusteinen saamelaismääritelmä jättää suuren joukon alkuperäisväestöstä statuksettomiksi kielellisten ja kulttuurillisten oikeuksien suhteen, mutta ahtaan kieliperusteisen saamelaismääritelmän varjolla Suomen Lapin alkuperäisiltä asukkailta, lappalaisilta ja muilta kiinteästi asuneilta saamelaisilta ei voi evätä eikä rajoittaa ILOn yleissopimuksen tarkoittamia maanomistukseen, -hallintaan ja -käyttöön liittyviä perinteisiä oikeuksia, jotka on jo ennen isojakotoimitusta laillisesti vahvistettu ja rekisteröity.

Helsingissä elokuun 18 päivänä 2014
Niilo Aikio, isä Inarin saamelainen, äiti pohjoissaamelainen, Espoo
Jouni Kitti, pohjoissaamelainen, Helsinki
Arvi Hagelin, pohjoissaamelainen, Utsjoki
Pentti Valle, saamelaiskäräjien jäsen, Inarin saamelainen, Inari
Anu Avaskari, saamelaiskäräjien jäsen, Inarin saamelainen, Ivalo