Lapin Kansa on 22.5. julkaissut Nils Henrik Valkepään ja Klemetti Näkkäläjärven kirjoituksen jonka mukaan tohtori Erika Sarivaara ei ole saamelainen. Tämän johdosta totean, että meillä pohjoissaamelaisilla ei ole mandaattia kieltää Erikan itseidentifioitumista metsäsaamelaiseksi. Se on oikeus, jonka hänelle turvaavat YK:n ihmisoikeussopimukset. YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen artikla 9 takaa yksilölle oikeuden kuulua alkuperäiskansan yhteisöön kyseisen yhteisön perinteiden ja tapojen mukaan. Tällaisen oikeuden käyttämisestä ei saman artiklan mukaan saa nousta minkäänlaista syrjintää. YK:n rotusyrjinnän vastaista yleissopimusta valvovan komitean yleissuosituksen numero 8 mukaan henkilön kuuluminen ryhmään tulee perustua kyseisen yksilön itseidentifikaatioon, ellei päinvastaiselle menettelylle ole oikeutusta.

Saamelaiskäräjien vaalilautakunta ei edusta millään tavoin perinnettä ja tapoja, ja vielä vähemmän sitä edustaa joidenkin saamelaisjärjestöjen puheenjohtajien muodostama pikatuomioistuin tai herrojen Valkeapää ja Näkkäläjärvi voimakaksikko. Erika Sarivaaran kohdalla on käynnissä julkea etninen syrjintä ja mielipidevaino jotka eivät ole sen takana oleville puuhanaisille- ja miehille kunniaksi. Tohtori Sarivaaran ja muiden asiantuntijoiden tutkimustuloksia väheksymällä ja näitä henkilöitä leimaamalla tosiasiat eri väestöryhmien alkuperäisyydestä eivät muutu toiseksi.

Kansainvälisen ihmisoikeus- ja alkuperäiskansaoikeuden henki on siis, että kenenkään alkuperäisväestöön identifioitumiselle ei saa asettaa mielivaltaisia esteitä. Suomen nykyinen saamelaismääritelmä on aikoinaan räätälöity hyödyntämään tunturisaamelaisia. Tänä päivänä on ilmeistä että se on liian ahdas jättäen suuren osan saamelaisista statuksettomiksi. Lain uudistaminen on käynnissä, ja työ on tehtävä harkitun maltillisesti ja perusteellisesti. Lakiin tehtävien muutosten tulee nojata Suomea sitoviin kansainvälisiin sopimuksiin ja uusimpaan tieteelliseen tietoon. Tässä yhteydessä on myös luotava oikeudellinen perusta sille, että yhteisön taholta tapahtuva yksilön identifioiminen jäsenekseen voi tapahtua paikallisesti elävän yhteisön tasolla ja sen perinteitä ja tapoja noudattaen. Keskustason, mikä se sitten onkin, tulee jäädä lähinnä ohjaavaksi ja kontrolloivaksi tahoksi.